Intuitio (yhteiskunta vs. maailma)

(Viime aikojen pohdintani liittyvät vaistoon, ja siihen miten paljon me ihmiset olemme vierautuneet luonnosta. Meitä ei opeteta enää luottamaan vaistoomme. Meidän luontaisiin vaistoihimme ei uskota yhteiskunnassa. Jo kouluissa pitäisi lukemisen ja kirjoittamisen ohella opettaa ihmisiä luottamaan intuitioonsa. Tähän on erilaisia harjoituksia joita voisi hyödyntää.)

Kun lapsi syntyy, jo synnytyssairaalassa vanhempia pakotetaan herättämään nukkuva lapsi ja antamaan tälle maitoa. Miten järjenvastaista tämä on? Kuinka todennäköistä on, että nukkuva lapsi kuolisi nälkään? Onko näin muka käynyt historiassa, että ennen vastasyntyneiden pakkoherättämistä pienet vauvat kuolivat nukkuessaan nälkään? En ole ottanut selvää, mutta epäilen suuresti.

Näin meille opetetaan jo vastasyntyneinä, että emme saa toimia vaistomme varassa. Tervetuloa maailmaan, täällä määrää joku muu. Voit elää täällä niin kauan, kun annat jonkun muun ohjata elämääsi.

Olen oppinut kantapään kautta luottamaan intuitiooni. Edelleenkin opettelen tuota oppiläksyä.

Vaikuttavin kokemukseni tähän liittyen taitaa olla se, kun jouduin pakkohoitoon. Olin psykoosissa, mutta olin hyvin hyvin intuitiivisessa tilassa. Silloin minulle tärkeät ihmiset vannoivat, että jos menen kotiin, minua ei pakoteta mihinkään. He vannottivat minulle, että mitään ei tehdä minulle vasten tahtoani. Etten joudu tekemään mitään, mitä en halua. He valehtelivat minulle. Tiesin, että he valehtelivat. Kun sitten saavuin kotiin, siellä odotti poliisi ja ambulanssi.  Minut raahattiin väkivalloin autoon ja sairaalaan. Mutta silloin kamppailin sen kanssa, että miten minulle niin tärkeät ihmiset voisivat valehdella minulle hädän hetkellä niin tärkeästä asiasta kuin vapaus. Ja vaikka he uskoivat tekevänsä oikein, he tekivät vain niinkuin lääkärit määräsivät, ketkä taas saivat määräyksensä korkeammilta tahoilta...kuinka he pystyivät elämään itsensä kanssa sen jälkeen? Kuinka he pystyivät elämään sen kanssa, että aiheuttivat minulle hyvin hyvin syvät traumat ja haavat? Sen jälkeen en ole kunnolla pystynyt luottamaan keneenkään, mutta kaikista vähiten olen pystynyt enää luottamaan perheeseeni ja entisiin ystäviini. Minulle on aina ollut vaikeaa luottaa ihmisiin, mutta tuona hetkenä maailma opetti minulle, että pystyn luottamaan itseeni. Intuitioni on aina oikeassa.

Tuosta kokemuksesta tärkein pointti on ristiriita. Miten läheiseni kertoivat minulle, että minun tulee luottaa heihin itseni sijaan. Miten sisäisesti tiesin voivani luottaa itseeni heidän sijaan. Minun tuli tuossa tilanteessa luottaa heihin itseni sijaan, ja he pettivät minut. Kamppalin vuosia itseluottamukseni takaisin saamisessa. Nyt vihdoin, tiedän voivani taas luottaa itseeni. Nykyään intuitioni toimii taas niin hyvin, että jos pysähdyn hetkessä kuuntelemaan hetkeksi, tiedän mitä tapahtuu seuraavaksi. Nään ennunia. Saan erinäisissä hetkissä välähdyksiä tulevaisuudesta. Pystyn itseäni kuuntelemalla aina tietämään, tuleeko seuraava kokemus olemaan mukava vai haasteellinen. Intuitioni auttaa minua päätösten teossa.

Ja uskon että jokaisessa meistä piilee tämä kyky. 

Sinussakin.

Mutta edelleenkin huomaan, että en ole oppinut tuota läksyä vielä täysin. Esimerkkinä se, kun kävin toissapäivänä kirpputorilla. Tarvitsin uuden mukin ja puntaroin kahden välillä. Toinen mukeista näytti  ulkoisesti houkuttelevammalta mutta toinen tuntui oikeammalta. Kysyin puolisoni mielipidettä, ja hän piti enemmän tuosta mukista, joka minua viehätti enemmän ulkoisesti, mutta jokin siinä häiritsi. Luotin kuitenkin hänen mielipiteeseensä, ja kotona huomasin, että muki haisee tunkkaiselta. Olen pessyt sen kaksi kertaa pesukoneessa ja se haisee edelleen, joten en voi käyttää sitä. Mitä tästä siis opin? Olisi pitänyt luottaa intuitiooni.

Olen oppinut tällä planeetalla tässä kehossani asuessani sen, että voin aina luottaa Maailmaan (Luontoon, Eläimiin, Universumiin, Jumalaan, Enkeleihin....) mutta en voi läheskään aina luottaa yhteiskuntaan. Olen oppinut, että yhteiskunta ei tue uskoamme maailmaan. Maailma ja yhteiskunta ovat kaksi eri asiaa, ja näitä ei pidä sekoittaa toisiinsa.

Tosin, minä toivon ja uskon, että joku päivä yhteiskunta heijastuisi toimimaan enemmän Maailman lakien mukaisesti. Ei olisi enää intuitiota rajoittavia sääntöjä. Yhteiskunta olisi vapaa.

En tiedä, millä nimellä kutsua yhteiskuntaa tässä blogissa. Länsimainen yhteiskunta? En ole asunut eri maissa, joten en tiedä, miten systeemi siellä toimii kunnolla. Mutta olen matkustanut paljon, ja olen huomannut, että vain omaan itseensä voi luottaa. Toisiin ihmisiin ei. Etenkään niihin, jotka ovat sisällä syteemissä. Ihmiset todellakin käyttäytyvät usein tiedostamattaan niinkuin agentit Matrixissa :D

Minä etsin vielä omaa heimoani. Uskon, että joku päivä löydän sen. Sellaiset ihmiset, joihin voin luottaa. Vapaat sielut. Minulla on jo elämässäni joitakin ihania ihmisiä, mutta en tunne heitä kovin hyvin. Haluaisin tutustua paremmin.