keskiviikko 28. helmikuuta 2018

Maailman tila

Maailma huolestuttaa minua tänään.

Niin moni asia on väärin. Kela on tehnyt yhteisöasumisen melkein mahdottomaksi pienituloisille. Vaikka yhdistyminen on juuri se, mitä me suomalaiset tarvitsemme.

Kuulin myös, että jäätiköt ovat sulaneet Grönlannissa samaan aikaan kun Suomessa on pakkasta. Ilmastonmuutos siis on todellinen - näiden faktojen valossa, miten ihmiset voivat vielä väittää että ongelmaa ei ole tai se on korjattavissa, sitten joskus myöhemmin? Kuinka itsekäs ihminen voi olla? Miksi kukaan ei tee mitään? Kuinka kauan aiomme jatkaa elämäämme normaalisti niinkuin mitään ei tapahtuisi? Minä uskon että niin kauan, kunnes muutos alkaa koskettaa juuri sinua. Sitten kun ilmastonmuutos ravistelee Suomea tavalla, että emme voi enää elää täällä, vasta silloin ihmisten on avattava silmänsä ja tehtävä jotain. Ja uskon, että silloin on jo liian myöhäistä.

Tälläkin hetkellä maailma on aivan sekaisin. Lähi-idässä soditaan, tuhansia ihmisiä pakenee joka päivä kuolemaa, vain jotta heidät voitaisiin lähettää takisin kuolemaan. Miljoonia ihmisiä näkee nälkää ja lapset joutuvat tekemään töitä naurettavalla palkalla. Mutta kukaan täällä ei tee mitään, koska minulla on asiat hyvin. Vai onko?

Miksi en tee mitään?

Minä en tee mitään, koska minä koen, että yksin en voi tehdä mitään. Minä en tee mitään, koska aikaisemmin kuin koitin tehdä, minut leimattiin mielenvikaiseksi.

Siispä ainoa tapa mitä keksin tehdä, on kirjoittaa. Jos tällä tavalla pystyisin herättämään edes yhden ihmisen näkemään maailman todellista tilaa itseään pidemmälle. Näkemään sen, miten maailma on oikeasti aivan sekaisin ja meidän on tehtävä muutos, ja pian. Koska luonto TULEE pistämään vastaan, emme voi kohdella äitiämme ihan miten vain.

Sillä muuten aika loppuu kesken.

Joten ota odotellessa pieniä askelia. Valitse se ekologinen tiskiaine kemikaalien sijaan. Vähennä lihansyöntiä tai älä syö lihaa ollenkaan. Osta luomua. Vähennä tupakointia tai älä tupakoi. Vältä soijaa jos asut Suomessa. Käy kirpputorilla vaatekaupan sijaan, muutenkin vältä uuden tavaran ostamista. Älä aja lyhyitä matkoja autolla tai älä aja ollenkaan.

Ja tärkein - älä työskentele paikassa joka tekee pahaa maailmalle.

Ja puhu maailman tilasta. Älä epäröi ottaa asiaa puheeksi...mutta jos et pysty puhumaan, tai jos puheesi tyrmätään heti, niin ainakin voit näyttää omalla esimerkilläsi miten säästää maailmaa. Edes vähän.

Eletään sellaisia aikoja, joissa asioista rauhallisesti keskusteleminen ei enää riitä. Vaan nyt tarvitaan oikeita tekoja. Nopeita sellaisia.

Uskon, että jokainen sisimmässään haluaa parempaa maailmaa. Uskon, että sinä välität.

Ainakin haluan uskoa.

Muutosta odotellessa. Menen pukemaan lapseni ja lähden kaupungille näkemään miestäni. Elämä jatkuu samana, ainakin toistaiseksi.


lauantai 24. helmikuuta 2018

Hei maailma

Hei.

Tämä on ensimmäinen kerta vuosiin, kun kirjoitan julkisesti. Rakastan kirjoittamista, mutta kerran pitkällä matkalla ollessani kaikki kirjoitukseni varastettiin, ja sen jälkeen sisälleni kehittyi blokki. En ole uskaltanut aloittaa uudestaan. Kuin vasta nyt. Silti olen ihan pihalla - mitä minä olen tekemässä? Mitä minä kirjoitan?

Tarkoitukseni on terapioida itseäni tuomalla ajatuseni "paperille". Salainen toiveeni on myös, että joku päivä kirjoitukseni tavoittaisi ihmisiä, jotka ovat kokeneet kärsimystä elämässään ja jotka kokevat, että kokemuksistani voisi olla heille jotain apua, että se loisi edes hitusen toivoa paremmasta maailmasta.

Kaikki unelmoivat paremmasta maailmasta. Me olemme täällä yhdessä rakentamassa sitä. Joka ikinen päivä, joka ikinen meistä.  Ei unohdeta sitä.

Minua aihe koskettaa erityisesti, sillä olen pienen lapsen äiti. Kasvatan lapseni tiedostaen, että hän on suuri vaikuttaja tulevassa maailmassa ja hän on tullut suoraan tietoisuudesta. Hän on minun opettajani, vähintään  yhtä paljon kuin minä olen hänen. Toivon, että jokainen vanhempi, ja jokainen ihminen joka on paljon tekemisissä lasten kanssa, muistaisi tämän. Toivon, että jokainen muistaisi kunnioittaa tuota lasten iänikuista vanhaa viisautta mitä jokainen meistä kantaa sisällään mutta mihin lapset ovat niin paljon paremmin kosketuksissa kuin me isot ihmiset.