Koko elämäni ajan minua on rikottu
hakattu
potkittu päähän
lyöty
joka kerran kun olen yrittänyt nousta
minut on lyöty maahan entistä kovempaa
turhat luulot pois!
"Lähimmäiseni" ovat vitsailleet edessäni siitä
kuinka minuna olo on kuin tarina pojasta, joka huusi sutta
huusi ja huusi apua turhaan, kunnes kukaan ei enää uskonut
että oli hätä.
Ihan niinkuin minäkin
lakkasin lopulta huutamasta.
Koko elämäni ajan ainoa, mitä toivoin eniten
mitä kaipasin
mitä janosin
oli vain turvallinen syli, jossa itkeä.
Korvat, jotka kuuntelisivat läsnäollen
kun olisin kertonut tarinani.
Kuuntelisivat,
keskeyttämättä.
Mutta et saa sitä mitä haluat
vaan sitä mitä tarvitset,
sanottiin
ja niimpä, opin hautaamaan tuon hartaimman toiveeni
pienen pieneen soittorasiaan
ja laitoin sen taskuuni.
Opin itkemään hiljaa yksikseni
ja pikkuhiljaa unohdin
toiveeni.
Opin, että se ei ollut tärkeä
ei yhtä tärkeä,
kuin muiden toiveet.
Se oli ainoa keinoni selviytyä
enkä voinut mitään muuta kun selviytyä
ja hymyilin
vaikka sattui.
Mitä sitten tarvitsin
lisää rikkovia kokemuksia,
sanoi elämä.
ja potki minua lisää päähän
Ehkä noiden kokemusten oli tarkoitus tuoda kipuni näkyväksi
en tiedä
mutta olin haudannut sen niin syvälle niin pitkään että en uskaltanut päästää sitä ulos.
Mikä tahansa oli parempi kuin se
mieluummin vaikka olisin kuollut
kuin tullut näkyväksi kipuni kanssa
olihan kipuani niin monta kertaa käytetty minua vastaan
naurettu
hyväksikäytetty
alistettu
että mieluummin tosiaan kuolisin.
Minulle kerrtottiin
minut pakotettiin uskomaan
että vika oli minussa.
Minä olin viallinen
vääränlainen
rikki
ilman syytä.
Näin ne rikolliset pakenevat vastuutaan-
syyttämällä uhria omista teoistaan
Opin
että ei saa puhua
täytyy totella
tai seuraa rangaistus.
oli pelattava peliä
Tätä kesti niin kauan
että en enää osannut lopulta kaivata vapauteen
Vapaus oli abstrakti käsite
ja kuinka olisinkaan voinut osata kaivata jotain
jonka olemassaolosta minulla ei ollut kokemusta?
minuuteni oli rikottu
kehooni kajottu
välillä kaipasin vapauteen
sinne jonnekkin
mutta vapauden käsite jo enää vain hauras illuusio
kangastus
niinkuin vesilampi aavikolla.
Välillä kaipuu iski niin kovaksi
kaipuu vapauteen
että yritin lähteä
mutta kauhukseni huomasin
että en osannut enää kävellä
Lisäksi
karttani oli revitty
miljooniksi palasiksi
Niimpä minä jäin
ja sitten lopulta
kun vihdoin pääsin vapaaksi
en uskonut olevani vapaa
en tuntenut olevani vapaa
se oli vain näennäistä vapautta
löysin itseni mieleni vankilasta
Sieltä löydän itseni päivä toisensa jälkeen
kaivaten vapauteen
jolloin pysähdyn
ja halaan itseäni
ja palaan juurille
juurisyyhyn
kauas, kauas
menneisyyteen
siihen pahimpaan vankilaan
ja haen sieltä itseni lempeästi
turvaan.
Kerta toisensa jälkeen
kerään palasia itsestäni
jostain kaukaa
menneisyydestä
ja yritän rakentaa itseni uudelleen.
Eheämmäksi, vähän eheämmäksi
kuin olin eilen.
Opettelen kävelemään pieniä askelia
niinkuin lapsi joka juuri opettelee kävelemään
Olethan siis minulle armollinen.
Maailma on erittäin julma ja pelottava paikka
jos on rikottu niin pahasti
kuin minut joskus rikottiin.
Tämä on minun tarinani
ja vaikka jotkut sanovat
että
ei saisi uhriutua
tässä minä uhriudun
ja
minä sanon heille
tämä on minun tarinani
kerron sen minun suullani
minun käsilläni
minun kokemukseni asuvat minun kehossani
ja sitä ette koskaan saa minulta pois.
Minä olin uhri tässä tarinassa
