Minun luonnollinen olotilana on leijailla hyvin korkeissa, ihanissa energioissa. Mun on tärkeää opetella itse nostamaan itseni sinne ja ylläpitää hyvinvointiani niin, että pystyn leijailemaan pilvissä. Sillä se on mun tarkoitukseni, haaveilla, unelmoida, toteuttaa unelmiani. Inspiroida muita samaan. Jotta me voidaan muuttaa tätä maailmaa paremmaksi. Mennä kohti maailmaa, askel askeleelta, jossa ei olisi nälkää, ei olisi yksinäisyyttä, ei olisi väkivaltaa. Ei olisi kärsimystä. Koska minä uskon, että kärsimys ei kuulu elämään. Me ansaitsemme paljon parempaa.
Sitten välillä menen alas. Mun täytyy, jotta mä tiedän miten matalia energioita täällä maapallolla on. Jos mä en tiedosta niitä ja suljen silmäni niiltä, en pysty auttamaan heitä jotka apua eniten tarvitsee. Siksi välillä käyn tuolla jossakin alhaalla, vaikka se tekeekin hyvin kipeää. Mutta sekin kuuluu tähän mun polkuuni. Se on tärkeä osa tätä.
Olen tässä nyt manifestoinut itselleni ison, edullisen kodin. Se tapahtui niin, että pohdin koko manifestointi sanan todenperäisyyttä ja onko sellainen edes mahdollista. Sitten eräänä iltana minut valtasi yhtäkkiä hyvin levollinen, luottavainen olo. Mietin koirakuumettani, ja tuli tunne, että se oikea koira kyllä tulee elämääni kun on sen aika. Ei tarvitse etsiä. Itse asiassa etsiminen vain työntää sitä kauemmaksi pois. Ja mieleeni tuli ajatus, että miksei sama päteisi kumppaninkin kohdalla. Tai asunnon. Seuraavana päivänä sain asuntotarjouksen. Ja tänään olin treffeillä ihanan miehen kanssa.
Maailma on tänä aikana täynnä hyvin raskaita energioita. Siksi meidän on todella tärkeää pitää huolta meidän omasta hyvinvoinnista, olla lempeitä itsellemme, kuunnella rakasta, arvokasta kehoamme. Elämme hyvin tärkeitä aikoja, suuria muutoksia tapahtuu kaiken aikaa. Tätä varten osa meistä on tänne syntynyt. Navigoimaan kansaa näiden muutosten läpi mahdollisimman rakkaudellisest ja rauhanomaisesti.
