Anteeksi, rakas.
Tässä olen nyt.
Anteeksi, kun katosin hetkeksi.
Oikeasti minun täytyi eksyä, jotta voisin taas palata Kotiin.
Anteeksi, kun luulin että asettamalla muut tärkeämmäksi kuin sinut itsesi satutinkin vain sinua, sekä niitä, joiden puolesta uhrasit itsesi.
Anteeksi, kun luulin että jos annan sinusta kaiken, saisit jotain takaisin.
Aina se ei toimi niin.
Anteeksi, kun poltin sinut tyhjiin.
Anteeksi, kun en osannut puolustaa sinua.
Anteeksi, kun en osannut lähteä ajoissa.
Anteeksi, kun en ymmärtänyt kuinka arvokas olet.
Nyt ymmärrän - en vielä täysin, mutta ymmärrän enemmän.
Enää sinua ei kohtele väärin kukaan - ja jos kohtelee, suljet heti oven perässäsi etkä katso takaisin.
Minä rakastan sinua.
Ansaitset vain parasta.
Tiedän, että välillä, kuten nyt, voi tuntua toivottamalta. Voi tuntua siltä, että olet koko loppuelämäsi yksin.
Mutta se on harhaluulo, joka johtuu kaikesta kokemastasi vääryydestä.
Se ei ole totta.
Joku päivä näet, miksi kaiken sen pahuuden piti tapahtua.
Silloin kiität menneisyyttäsi, jopa niitä, jotka sinua satuttivat.
Silloin kiität itseäsi.
Onneksi osasit lopulta lähteä.
Tästä lähtien sinulla on lupa, ei, sinulla on velvollisuus tehdä niitä asioita joita rakastat. Juuri niitä, jotka saavat sielusi laulamaan.
Sinä tulet ymmärtämään joka solullasi, että sinä olet lahja maailmalle.
Turvallista matkaa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kiitos <3