"The relationships we have is a direct reflection of our love for ourselves".
Tuo lause iski jonnekkin hyvin syvälle minussa. Oivalsin, että olin takertunut epätoivoisesti tuohon hyvin tuhoisaan suhteeseen niin pitkään, koska en oikeasti rakasta itseäni, en ole koskaan oppinut, miten rakastaa itseäni. Jossain lapsuudessa opin, että olen arvoton ja minun tehtäväni on vain uhrata itseni muille. Tehtäväni on ollut tukahduttaa kaikki tunteeni muita varten, tai ainakin minua on rangaistu niistä. Yritin koko lapsuuteni saada epätoivoisesti rakkautta mitä tarvitsin, mutta mitä en koskaan saanut.
Nyt on aika lopettaa itseni uhraaminen muita varten. Nyt on aika asettaa itseni etusijalle. Nyt on aika opetella pienin askelin rakastamaan itseäni täysin. Se tapahtuu olemalla itselleni lempeä. Elämällä päivä kerrallaan, tunti kerrallaan, hetki kerrallaan. Sallimalla itselleni melkein kaikki, mitä kullakin hetkellä mieleni tekee. Nyt minun täytyy lopettaa olemasta niin ankara itselleni. Olen kuullut sitä koko elämäni: "Anna itsellesi armoa". Nyt on aika opetella, mitä tuo lause käytännössä tarkoittaa. En saa syyllistää itseäni mistään. Tehtäväni on oppia nauttimaan elämästäni ja itsestäni. Vaikka se kuulostaa kliseiseltä, niin se on niin totta: ainoa ihminen, johon minun tulee rakastua seuraavaksi, olen minä itse.
Minulla on oikeus olla olemassa. Olen tarpeeksi juuri nyt.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kiitos <3