Jokainen meistä haluaa tuntea olonsa hyväksytyksi täysin omana itsenään. Edes jossain. Yleensä riittää, kun kelpaa edes jollekkin. Mutta ei sen pitäisi riittää. Pitäisi olla okei olla täysin oma itsensä missä vaan.
Voi olla, että olen supervaikea ihminen olla parisuhteessa. Mun kanssa on varmasti tosi rankkaa olla ja elää pidemmän päälle. Siksi niin moni ihminen elämästä on lähtenytkin ja jotenkin, haluaisin vaan tarrautua johonkin, että edes joku jäisi. Se johtaa siihen, että alan itse työntämään ihmisiä pois mun luota. Jotta ne vaan ei ehdi ensin...
Onneksi on paikkoja. Natural High Healing festival, Rainbow gathering...mutta se kynnys mennä näihin paikkoihin on niin suuri. Koska se on mun viimeinen vaihtoehto, ja se pelko siitä, että jos sielläkään en ole aidosti hyväksytty, sitten ei ole enää maailmassa paikkaa...
Yksin on helppo olla. Sanotaan, että riittää kun itse hyväksyy itsensä. Voi kuule, ei se riitä. Hyväksyn itseni ja osaan rakastaa itseäni. Mutta joka hetki? Silloinkin kun kukaan muu ei rakasta? Ihminen tarvitsee muita ihmisiä. Pidemmän päälle vaikka yksin on kivaa se on hyvin yksinäistä.
Onneksi kun viettää aikaa luonnossa siitä saa voimaa. Tiedän olevani yhtä ainakin jossain...mutta my soul is craving for a connection. Yhteyttä ihmisiin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kiitos <3