Tajusin juuri, että minulta puuttuu jotain.
En rakasta itseäni.
Mutta haluan oppia.
En halua oppia rakastamaan itseäni egolla, pinnallisesti. Haluan oppia oikeasti. Sisimmässäni. Terveellä tavalla.
Haluan oppia rakastamaan itseäni kunnolla. Niin, että jos joku ei pidä minusta, se ei satu. Koska tiedän, että olen arvokas juuri tälläisenä. Haluan oppia rakastamaan itseäni niin, että jos joku on eri mieltä kanssani, en loukkaannu. Haluan oppia rakastamaan itseäni niin, että vaikka kokonainen ryhmä olisi minua vastaan, en välittäisi.
En halua enää yrittää etsiä rakkautta ulkopuolelta. Syy ei ole maailmassa. Se on minussa itsessäni.
En osaa ottaa vastaan rakkautta ulkopuolelta, koska en itse rakasta itseäni.
(Kirjoitin tämän pari päivää sitten ja jätin tähän. Nyt huomaan, että paraneminen on jo alkanut. Olen löytänyt aitoa rakkautta itseäni kohtaan. Kiinnitän huomiota tapaan, millä puhun itselleni. Koitan puhua itselleni, kuin olisin itseni paras ystävä)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kiitos <3