lauantai 14. huhtikuuta 2018

Ihminen on luonnostaan laumaeläin

Olen tarkkaillut ja ihmetellyt meidän ihmisten käyttäytymistä ryhmässä. Meillä on synnynnäinen tarve haluta kuulua joukkoon, ja tulla hyväksytyksi täysin omina itsenämme. Mutta kuinka monen meistä kohdalla tämä tarve oikeastaan toteutuu, ainakaan niin hyvin kuin toivoisimme?

Yhteiskunnassamme on kehittynyt tiettyjä kirjoittamattomia sääntöjä, joita lauman jäsenen tulee noudattaa. Eri ikäisten keskuudessa säännöt vaihtelevat, mutta pääpiirteittäin ne ovat suunnilleen samat. Yleensä suurin osa pyrkii olemaan samaa mieltä valtavirran kanssa. Jos yksilö on liian erilainen, hän helposti joutuu syrjityksi, hylkiöksi. Kuitenkin teini-iässä korostuu tarve olla yksilöllinen ja erottua joukosta. Siispä ihminen pyrkii ympäröimään itsensä muilla erilaisilla yksilöillä.

Jokaisessa ryhmässä kuitenkin on säännöt, ja niin kauan kuin elämme valtaan perustuvassa hierarkisessa yhteyskunnassa, ei kukaan meistä voi olla täysin vapaa. On aina niitä, joita ihaillaan valta-asemansa takia enemmän kuin muita, niitä jotka saavat erityiskohtelua.

Mutta mikä on aseman hinta? Mikä on laumaan kuulumisen hinta?

Kenen elämää sinä oikeasti elät?

Jos joskus pysähdyt kuuntelemaan - kuuletko sydämesi äänen? Toimitko sitä vastaan, vaiko sen puolesta? Itkeekö se, vai laulaako se iloisena?


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Kiitos <3