lauantai 28. huhtikuuta 2018

Avaa silmäsi

Missä me oikeasti elämme?

Minä sain taas yhteyden korkeampaan tietoon, taisi mun kanavat auteta jostain syystä. Oloni parani hetkessä huomattavasti, ja löysin taas sisäisen rauhan. Informaatio tulvi sisääni....koska luotan omaan kokemukseeni. Vaikka yhteiskunta ja lääkärit ja perheeni eivät luota, minä luotan. Yhä.

Mielensairauksia ei ole oikeasti olemassa. Ne on kehitetty vain, jotta ihmiset saataisiin palvelemaan tätä yhteiskuntaa. Mielenterveydenhäiriöt eivät ole mitään muuta kuin yksinkertaisesti sitä, että me ihmiset olemme erilaisia ja meillä on kaikilla oma tarkoituksemme. Jos meidän annettaisiin vapaasti olla mitä olemme ja elää omannäköistämme elämää, ei olisi enää mielenterveydenhäiriöitä.

Nyt ongelma on siinä, että meidän ei anneta vapaasti elää sellaista elämää kuin me haluamme. Meidät pakotetaan olemaan osa tätä yhteiskuntaa, tavalla tai toisella. Ja minä en todellakaan ole ainoa, joka kärsii siitä.


Katsokaa sote-leikkauksia.
Katsokaa, miten vanhukset, jotka ovat joutuneet tappamaan toisia ihmisiä sodassa, kärsivät kamalissa oloissa laitoksissa.


Minä hakeuduin terapiaan vain ja ainoastaan siksi, että minä en osaa elää tässä yhteiskunnassa. Minä en salaa edes halua, mutta minun on pakko. Yhteiskunta ei päästä minua otteestaan, haluaisin vain elää rauhassa perheeni kanssa omannäköistäni elämää. Terapeutti voi antaa minulle neuvoja siitä, miten minun kuuluu täällä elää vasten tahtoani.

Onko tässä mitään järkeä?

Maailmassa minä osaan elää. Minä rakastan maailmaa, ja se rakastaa minua.

Harmi että yhteiskunta ei pelaa Universumin säännöillä. Universumin lait eivät päde tässä sairaassa yhteiskunnassamme.

Joku ilmaisi hyvin, että yhteiskuntamme on maailman syöpä. Toivotaan, että syöpä ei leviä parantumattomasti. Toivotaan, että keksimme siihen lääkkeen ajoissa.

Ainoa, mitä minä toivoisin että voisin tehdä, olisi vain astua sivuun ja katsoa rauhassa. Katsoa ja tarkkailla, herääkö suurin osa kansaa ajoissa.

Tällä hetkellä yhteiskuntamme toimii niin, että se auttaa vain heitä, jotka antavat sille takaisin. Yhteiskunnan palveleminen toimii aina ihmisen omaa sisäistä tahtoa vastaan.

Jos joku ei tee niinkuin se haluaa, se laittaa nuo ihmiset kärsimään. Parempi siis tanssia sen pillin mukaan...

Kuinka kauan meidän täytyy palvella paholaista vasten tahtoamme?

Ehdotan, että yhdistymme ja vapautamme nuo kahleet.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Kiitos <3